Miten keskustelu avoimista suhteista liittyy yhteiskunnalliseen muutokseen?

Ajatellaan, että yhteiskunnassa tapahtuu muutosta kolmella tasolla*. Näissä kaikissa on omat virtauksensa, mutta ne ovat myös yhteydessä toisiinsa. 

Ylhäällä on jonkinlainen maisemataso, johon kuuluvat suuret tapahtumat, liikkeet ja paradigmat. Tänne kuuluu vaikka ilmastonmuutos, individualismi, hyvinvointivaltio ja kapitalismi. Sitten on instituutioiden ja rakennelmien taso. Se pitää sisällään vaikkapa lait, kaupungit ja politiikan – kaiken mitä on rakennettu, mutta se on myös uudelleen rakennettavissa vastaamaan maisematason tarpeisiin ja periaatteisiin. Alimpana vielä on pienten muutosten, ehkä jopa innovaatioiden, taso jossa tehdään erilaisia kokeiluja, jotka lähtevät leviämään tai sitten eivät. Ne saattavat muuttaa keskimmäistä tasoa ja ottavat vaikutteita ylimmältä tasolta.

Palikan esimerkin kautta homma menee suunnilleen näin: kun maisematasolla ilmastohuoli painaa, alimmalla taholla kehitetään uusia kasvisruokia, joita sitten yritetään puskea vaikka instituutioihin, kuten kouluruokailu. Kun koululaiset tottuvat syömään kasvisruokaa, ehkä heidän ajattelunsa siitä kuinka tarpeellista eläinten tappaminen ravinnoksi on, muuttuvat. Muutos maisematasolla on tapahtunut.

Myös ihmissuhteita on mahdollista tarkastella tällä tavalla, ja se antaa näkökulma avoimista suhteista käytyyn keskusteluun sekä yhteiskunnallisiin muutoksiin. 

Viime vuosiin asti maisematasolla monogamia ja parisuhteen ensisijaisuus ovat olleet tärkeimpiä ihmissuhteisiin liittyvistä Suurista Ajatuksista. Instituutioiden tasolla niitä edustaa tietenkin avioliitto ja sen keskeisyys. Innovaatioiden tasolla viime vuosina on kuitenkin julkaistu esimerkiksi kirjoja ja äänitetty podcastejä joissa on pohdittu, purettu ja kyseenalaistettu näitä ydinuskomuksiamme hyvistä ihmissuhteista. Sitten ihmiset ovat tietenkin omassa elämässään olleet ihmissuhde-eksperimentalisteja ja rakentaneet omanlaisiaan verkostoja ja perheitä, ja mahdollisesti vielä puhuneet siitä (puoli)julkisesti. 

Tämä on selkeästi muuttanut ainakin maisematasoa ihmissuhteissa – monogamia normina on alkanut horjua ja tilalle on tullut ihmissuhteiden paikallista sopimista kannattava malli. Kaikki käy, jos osapuolet ovat rehellisiä toisilleen. Se on ollut yllättävää, koska monogamia on yksi vahvimpia sosiaalisia normejamme, ehkä omistusoikeuden ohella. Normilla tarkoitan tässä yhteydessä erityisesti sitä millaista ihmistä pidetään hyvänä. Kiinnostavaa on, muuttuuko rakenteiden taso tämän muutoksessa jossain vaiheessa esimerkiksi niin, että ihminen voi virallistaa suhteensa useampaan kumppaniin tai vaikka ystävään.

Maiseman muutoksessa minua on yllättänyt tässä kyseisessä teemassa ainakin nopeus, jonka innovaatiotason kokeilut ovat saaneet aikaan. Kun itse aloittelin kirjoittamaan vuonna 2020 ilmestynyttä kirjaani avoimista suhteista, pidin selvänä, että aiheeni on marginaalinen. Sittemmin se on muuttunut ainakin jossain piireissä arkipäiväiseksi, ja nämä piirit ovat ihan keskiluokkaisia ja -ikäisiä, eli heitä, jotka määrittelevät yhteiskunnan normeja. Hyvä ihminen ei ole enää automaattisesti monogaaminen, eikä rakkaus tarkoita yksiavioisuutta. Tietenkin, taustalla on pidempää kehitystä, jonka voi ajatella alkaneen vaikka vuodesta 1969, mutta se miten myönteisesti teemaa on käsitelty on ollut ainakin minulle täydellinen yllätys.

Miksi tällä sitten on yhteiskunnallista merkitystä? Ensinnäkin, avoimiin suhteisiin liittyvä keskustelu on esimerkki siitä, kuinka isot mannerlaatat voivat yhteiskunnan kamaralla liikkua nykyään yllättävänkin nopeasti. Arvot ja asenteet voivat olla vuoden päästä yllättävän eri näköisiä monessa muussakin teemassa. Se on ihan hyvä, sillä maailma tarvitsee nyt nopeita liikkeitä arvostuksissa, jotka perustuvat ylikulutukseen.

Toisekseen, koska mitä me ajattelemme ihmissuhteista liittyy vahvasti odotuksiin, joita liitämme valtaa käyttäviin ihmisiin, joiden oletamme, edellytämme ja tai ainakin toivomme olevan hyviä. Jos iltapäivälehden toimittaja kysyy pääministeriltä hän halailuistaan “naimisissa olevana naisena” hän pelaa tavallaan uhkapeliä sillä, onko kansa edelleen näiden medioiden pöyristyvän ja ummehtuneen ihmissuhdekäsityksen takana vai onko se sitä mieltä, että mitä välii ja kääntyykin median hyökkäystä vastaan. Toki toimittajan oma nahka ei ole alttiina ja klikkejä sataa joka tapauksessa, joten siinä mielessä kannattaakin ilmeisesti pelata.

*Tasot ovat hyvin hyvin vapaa mukailu Frank Geelsin sosioteknisestä monitasomallista